Taidelaatikko

  Turun Vähätori (akvarelli) löytyi Naantalista Taidehuoneen yhteisnäyttelystä huhtikuussa. Kun maalausta tarkastelee huolella, huomaa yksityiskohtia, joiden tekninen toteuttaminen ei ole ihan helppoa. Myös tunnelma on saatu esiin. Viimeiset pari vuotta Ristola on tehnyt pääasiassa akvarelleja ja se tekniikka on mielestään hänelle kaikkein vaikein. Pirjo Ristola on aloittanut maalaamisen jo nuorena. Tämä asetelma on tehty 17 -vuotiaana. Toinen taiteellinen aikakausi alkoi työuran loppupuolella. Mutta arkkitehti on aina pitänyt kynää kädessään. Tämän akryylityön on Anna-tytär tilannut äidiltään. Anna Lahokosken upeaa keramiikkaa on myös esillä Naantalin taidehuoneella - ehdottoman varma ote esillä olevissa teoksissa! Tämä akvarelli on mielenkiintoinen. Kirkko on kutsuva ja jos kuvittelee itsensä kulkemaan sitä kohti, voi tuntea ilman lämpötilan. Tämä on muuten mielikuvituspaikka - taiteilijan omaa arkkitehtuuria!  Nuori mies tilasi tämän työn, jossa edesmennyt äiti on tähtenä taivaalla

Ryijy on suomalainen perinnetekstiili. Suomen Käsityön Ystävät vaalii sen säilymistä. Ryijyn on koettava renesanssi, jotta se jatkossakin löytäisi paikkansa taidetekstiilien joukossa. Loviisassa Galleria Theodorissa on nyt nähtävillä harvinaislaatuisen korkeatasoista uudistuotantoa ryijyistä. Petriina Wäreen teokset edustavat uutta aikaa ja sopivat hyvin nykykoteihin - joiden sisustus on muuttunut harmaan askeettiseksi ja kliiniseksi. Petriina Wäre on askolalainen taiteilija, joka toimii tällä hetkellä juristina maa- ja metsätalousministeriössä. Petriina opiskelee nyt myös Pariisin Pantheon-Sorbonnen yliopistossa kuvataiteilijaksi. Tämän teoksen nimi on Huu 2.0 ja se maksaa 320€. Hinta on minusta aivan liian alhainen - olisin pistänyt ykkösen eteen. Jatkossa varmaan niin tulee käymäänkin... Näissä teoksissa on toteutettu uutta ryijyä, kuitenkaan vanhaa perinteistä ryijytekniikkaa unohtamatta. Jos haluat tutustua ryijypistoon, katso se blogistani    kasityotunti.blogspot.com   -lankatyö

 Brasialainen taiteilija Paulo Pino nimeää näyttelynsä Visioksi, joka hyvin kuvaa hänen teoksiaan. Jokainen työ on tehty paperista, millaisesta - ei oikein selviä katselemalla. Teokset  ovat jykevän näköisiä  ja varmasti kestävät aikaa sekä visuaalisesti että konkreettisesti. Teokset ovat olemukseltaan nopeasti katsottuina keskenään samanlaisia, mutta tarkemmin tarkasteltuna jokainen on yksilö.  Kolmiulotteiset veistosmaiset teokset, joista taiteilija on erittäin tunnettu Brasiliassa, ovat väreiltään harmoonisia. Paulo Pino käyttää teoksissaan öljyvärejä, guassia, akvarelleja, kollaaseja, kierrätysmateriaalia, kulta- ja hopeaväriä sekä jalokiviä. Paulo haluaa yllättää katsojan - mikään ei ole sitä miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Tekisi mieli kokeilla teosta ja salaa galleristilta sen teenkin. Teos on vankan tuntuinen. . Värien määrä on melkoinen ja kahta samanlaista kohtaa yhdestä teoksesta ei löydä Valo tuo luonnollisesti oman lisänsä väriloistoon. "I move myself through art

   En ollut aikaisemmin koskaan maalannut kuvateoksia, mutta kuvaamataitoa on tullut opetettua parikymmentä vuotta luokanopettajana ja käsityönopettajana. Ajattelin kuitenkin, että maalaamisen prosessin voi aina kokea. Ilmoittauduin loppuunmyydylle kurssille jo muutama kuukausi aikaisemmin - varapaikalle.  Kurssi pidettiin ja niin on myös ensi vuonna, Villa Panagossa Falirakissa Rodoksella. Lämmintä oli rapiat 30 astetta päivisin, mutta ilmastoiduissa huoneissa oli hyvä nukkua. Ann-Sofi ja miehensä Kosta pitivät 15 hengen ryhmästä erinomaista huolta ja sanonta olikin: "Kyllä kaikki järjestyy" ja niin oli. Saimme nauttia Ann-Sofin mielettömän ihanasta kreikkalaisesta ruuasta päivittäin ja Kostan tarjoilusta sekä retkestä historialliseen vanhaan kaupunkiin. Opetus  oli mielenkiintoista. Leena näytti kuinka helppoa maalaaminen on. Sitä tuli rohkeaksi ja uskalsi aloittaa, koska kerran noin helppoa... Taustasta aloitetaan ja pari huiskausta, niin siinä se on. Minäkin kaivoin Emmil

  Muotoilijoiden suosiossa on aina ollut kaikenlaisten kuppien suunnittelu. Eikä ihme, onhan tarvetta erilaisten juomien ja liemien nauttimiselle ollut aina. Kahvikuppeja on käytetty satoja vuosia - Suomessa 1700- luvulta enenevässä määrin. Taivas siis rajana suunnittelijalla... mutta kahvittelulla on myös hetkensä! Li-Lo Söderholmin kahvikupit lentävät tässä. Jokainen kuppi on erilainen ja on helppoa kuvitella hetki, jolloin näistä kuperista juodaan.  Jussi Rinne tarjoilee tässä kahvia kotona. Onko kyseessä pieni vai iso kuppi? Jo historiaan jäänyt mokkakuppi voisi olla tässä. Mutta tyylikäs kahvihetki kysymyksessä! Leena Raussin kakkukahvit vetää puoleensa. Juhlan tuntu on läsnä. Ei toista ilman toista. Kukat pöydällä viimeistelevät tunnelman. Jaana Sarpaniemi on myös keraamikko ja sanoikin, että taulun ostaja saa myös alimman kupin.  Marika Mustasillan  kahvihetki kertoo tunnelmasta, eikä sitä tässä tarvitse analysoida. Mutta onko tapahtuma totta vai haavetta? Musta väri jättää tila