Emmi Olanterä ei muista, koska on aloittanut piirtämisen ja maalaamisen, sillä siitä lähtien kuin kynä on pysynyt kädessä, hän on aina tilaisuuden tullen käyttänyt sitä. Teoksista useat ovat kasvoja, mutta eläinaiheet ovat myös olleet hänelle rakkaita.
Kun Emmi tarttuu siveltimeen tai liituun, hän työskentelee yhtä mittaa alusta loppuun. Kuka teoksessa on tai mistä milloinkin on kyse, jää katsojan ratkaistavaksi.
Joskus on vuosien päästä tullut havaintoja teknisistä ratkaisuista, jotka Olanterä myöhemmin hyväksyy ja ei koskaan parantele tai muuta vuosia sitten valmistunutta työtään. Surrealistinen esitystapa alkaa näkyä hänen töissään.
Emmi ei tietoisesti seuraa mitään taidesuuntaa, vaikka hakee vaikutteita suurilta mestareilta. Värien voimakas käyttö on hänelle ominaista.
Kädetön tyttö antaa katsojalle ajattelemisen aihetta. Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa.
16.3.20, kun koronapandemia alkoi, Emmi teki tämän kuvan tytöstä. Silloin oli vaikea tietää, millaisesta taudista tulee olemaan kyse.
Välillä kasvot hukkuvat vahvaan värivirtaan ja katsoja saa etsiä niitä kuin piilokuvasta.
Meidän perhe tai ryhmäkuva työpaikalta on tehty tusseilla pahville. Teos on varattu, mutta siitä teetetään myös julisteita ja postikortteja.
Muraalit, joita Emmi on tehnyt, pysyttelevät hänelle luontaisessa värimaailmassa, eikä kasvojakaan teoksista puutu.
Haastattelu Päivi Melamies (paivi@melamies.fi)
Kommentit
Lähetä kommentti