Leena Raussin oppilaana Villa Panagossa - maalausta ja prosesseja

 

 En ollut aikaisemmin koskaan maalannut kuvateoksia, mutta kuvaamataitoa on tullut opetettua parikymmentä vuotta luokanopettajana ja käsityönopettajana. Ajattelin kuitenkin, että maalaamisen prosessin voi aina kokea. Ilmoittauduin loppuunmyydylle kurssille jo muutama kuukausi aikaisemmin - varapaikalle. 

Kurssi pidettiin ja niin on myös ensi vuonna, Villa Panagossa Falirakissa Rodoksella. Lämmintä oli rapiat 30 astetta päivisin, mutta ilmastoiduissa huoneissa oli hyvä nukkua. Ann-Sofi ja miehensä Kosta pitivät 15 hengen ryhmästä erinomaista huolta ja sanonta olikin: "Kyllä kaikki järjestyy" ja niin oli. Saimme nauttia Ann-Sofin mielettömän ihanasta kreikkalaisesta ruuasta päivittäin ja Kostan tarjoilusta sekä retkestä historialliseen vanhaan kaupunkiin.

Opetus  oli mielenkiintoista. Leena näytti kuinka helppoa maalaaminen on. Sitä tuli rohkeaksi ja uskalsi aloittaa, koska kerran noin helppoa... Taustasta aloitetaan ja pari huiskausta, niin siinä se on. Minäkin kaivoin Emmiltä jääneet putkilot esiin ja tiesin jo, että merta tänään tulee.

Isot pensselit tarvitaan ja maalia paperilautaselle. Hm, Mutta kun Leena korosti kerroksellisuutta, niin ajattelin, että jos aluksi menee jotain pieleen, niin sitten uutta maalia vaan päälle. Siitäkään kun ei ollut mitään kokemusta.

Pitäisikö jo lopettaa vai mitä nyt? Tuumaustauko. Leena kävi katselemassa ja ja sanoi että lisää vaan sävyjä. Toinen tuumaustauko ja  kolmas...

Ajattelin valtamerta. Miten kaukaa sen kuvaisin? Mistä tuulee? Onko aurinkoista vai paistaako kuu?

Minusta valtameri on peloittava. Tummia sävyjä siis. Oli aika vaikea saada syntymään sellainen sekoitus, jonka halusin.

Lopulta olin tyytyväinen vasemmalla pilkottavaan horisonttiin. Valtamerellä ei näe horisonttia pitkiin aikoihin. Siinä se nyt on - ensimmäinen akryylimaalaukseni. Omituinen olo. Vähän kun olisi päässyt merelle mukaan.

Leena Raussia voi pitää kukkien maalauksen mestarina ja niistä hän onkin tunnettu. Kokeneimmat kurssilaiset, kuten Pirjo Ristola, olivat heti kartalla opetuksesta ja tulos olikin mieletön. Minä maalasin ja nyhräsin kirsikankukkia japanilaiseen malliin, mutta sitä prosessia en tässä avaa. Sain onnistumaan triptyykkiin taivaan sinen ja sitten en enää uskaltanut irrotella pensselin kanssa, koska pelkäsin, että kohta pitää aloitta sinisen värin sekoittaminen alusta. Niin että nyhräämiseksi meni, mutta japanilainen vaikutelma tuli - opettajankin mielestä.

Nämä kukat näyttivät mukavilta vasta kun Leena laittoi ne yksitellen valkoiseen paspartuuriin ja kun ne siirrettin päivänvaloon. Katsotaan mitä kehystäjäni saa aikaan, sillä moni teos herää henkiin vasta oikeassa raamissa.

Näyttely järjestettiin jokaisen päivän päätteeksi. Minulla kaikki työt sisälsivät tarinan - taidot kun aika puutteelliset vielä tällä kurssilla, niin hyvillä selityksillähän sitä selvisi.

Viikon lopulla saimme uuden haasteen: ryhmätyö. Tehtäisiin yhdessä maalaus isäntäparille. Leena-opettaja hahmotteli muutamalla siveltimen vedolla puitteet maalaukselle ja vuorollamme kävimme siihen jotain lisäämässä. Paitsi että innostus loppumetreillä oli sitä luokkaa, että sekaan ei enää tahtonut mahtua. No, minäkin sain kun sainkin pari kahvikuppia sinne laitettua.

Teos, joka luovutettiin Ann-Sofille ja Kostalle suomalaisen yhteislaulun kera viimeisenä juhlavana iltana, sisältää tarinoita viikosta, josta me kaikki olimme sangen kiitollisia. Olemme saaneet kokea jotain ainutkertaista ja henkilökohtaista. Ja jokainen varmasti pääsi omissa maalaamisen prosesseissaan johonkin. Minulle kuitenkin tärkeintä oli mahdollisuus hypätä pois omasta arjestani ja saada keskittyä vain maalaamiseen. Ja nauttia elämästä ainutlaatuisessa ympäristössä. Sen verran pääsin alkuun, että olen jo ilmoittautunut ensi vuoden syyskuun viimeiselle viikolle jatkokursseille Leena Raussin oppilaaksi.

paivi@melamies.fi

040-5125508

www.villapanagos.com

Ann-Sofi Sydholm 

Leena Raussi 

leena-raussi@hotmail.com