Siirry pääsisältöön

Leena Raussin oppilaana Villa Panagossa - maalausta ja prosesseja

 


 En ollut aikaisemmin koskaan maalannut kuvateoksia, mutta kuvaamataitoa on tullut opetettua parikymmentä vuotta luokanopettajana ja käsityönopettajana. Ajattelin kuitenkin, että maalaamisen prosessin voi aina kokea. Ilmoittauduin loppuunmyydylle kurssille jo muutama kuukausi aikaisemmin - varapaikalle. 


Kurssi pidettiin ja niin on myös ensi vuonna, Villa Panagossa Falirakissa Rodoksella. Lämmintä oli rapiat 30 astetta päivisin, mutta ilmastoiduissa huoneissa oli hyvä nukkua. Ann-Sofi ja miehensä Kosta pitivät 15 hengen ryhmästä erinomaista huolta ja sanonta olikin: "Kyllä kaikki järjestyy" ja niin oli. Saimme nauttia Ann-Sofin mielettömän ihanasta kreikkalaisesta ruuasta päivittäin ja Kostan tarjoilusta sekä retkestä historialliseen vanhaan kaupunkiin.


Opetus  oli mielenkiintoista. Leena näytti kuinka helppoa maalaaminen on. Sitä tuli rohkeaksi ja uskalsi aloittaa, koska kerran noin helppoa... Taustasta aloitetaan ja pari huiskausta, niin siinä se on. Minäkin kaivoin Emmiltä jääneet putkilot esiin ja tiesin jo, että merta tänään tulee.


Isot pensselit tarvitaan ja maalia paperilautaselle. Hm, Mutta kun Leena korosti kerroksellisuutta, niin ajattelin, että jos aluksi menee jotain pieleen, niin sitten uutta maalia vaan päälle. Siitäkään kun ei ollut mitään kokemusta.


Pitäisikö jo lopettaa vai mitä nyt? Tuumaustauko. Leena kävi katselemassa ja ja sanoi että lisää vaan sävyjä. Toinen tuumaustauko ja  kolmas...


Ajattelin valtamerta. Miten kaukaa sen kuvaisin? Mistä tuulee? Onko aurinkoista vai paistaako kuu?
Minusta valtameri on peloittava. Tummia sävyjä siis. Oli aika vaikea saada syntymään sellainen sekoitus, jonka halusin.


Lopulta olin tyytyväinen vasemmalla pilkottavaan horisonttiin. Valtamerellä ei näe horisonttia pitkiin aikoihin. Siinä se nyt on - ensimmäinen akryylimaalaukseni. Omituinen olo. Vähän kun olisi päässyt merelle mukaan.


Leena Raussia voi pitää kukkien maalauksen mestarina ja niistä hän onkin tunnettu. Kokeneimmat kurssilaiset, kuten Pirjo Ristola, olivat heti kartalla opetuksesta ja tulos olikin mieletön. Minä maalasin ja nyhräsin kirsikankukkia japanilaiseen malliin, mutta sitä prosessia en tässä avaa. Sain onnistumaan triptyykkiin taivaan sinen ja sitten en enää uskaltanut irrotella pensselin kanssa, koska pelkäsin, että kohta pitää aloitta sinisen värin sekoittaminen alusta. Niin että nyhräämiseksi meni, mutta japanilainen vaikutelma tuli - opettajankin mielestä.



Nämä kukat näyttivät mukavilta vasta kun Leena laittoi ne yksitellen valkoiseen paspartuuriin ja kun ne siirrettin päivänvaloon. Katsotaan mitä kehystäjäni saa aikaan, sillä moni teos herää henkiin vasta oikeassa raamissa.


Näyttely järjestettiin jokaisen päivän päätteeksi. Minulla kaikki työt sisälsivät tarinan - taidot kun aika puutteelliset vielä tällä kurssilla, niin hyvillä selityksillähän sitä selvisi.


Viikon lopulla saimme uuden haasteen: ryhmätyö. Tehtäisiin yhdessä maalaus isäntäparille. Leena-opettaja hahmotteli muutamalla siveltimen vedolla puitteet maalaukselle ja vuorollamme kävimme siihen jotain lisäämässä. Paitsi että innostus loppumetreillä oli sitä luokkaa, että sekaan ei enää tahtonut mahtua. No, minäkin sain kun sainkin pari kahvikuppia sinne laitettua.


Teos, joka luovutettiin Ann-Sofille ja Kostalle suomalaisen yhteislaulun kera viimeisenä juhlavana iltana, sisältää tarinoita viikosta, josta me kaikki olimme sangen kiitollisia. Olemme saaneet kokea jotain ainutkertaista ja henkilökohtaista. Ja jokainen varmasti pääsi omissa maalaamisen prosesseissaan johonkin. Minulle kuitenkin tärkeintä oli mahdollisuus hypätä pois omasta arjestani ja saada keskittyä vain maalaamiseen. Ja nauttia elämästä ainutlaatuisessa ympäristössä. Sen verran pääsin alkuun, että olen jo ilmoittautunut ensi vuoden syyskuun viimeiselle viikolle jatkokursseille Leena Raussin oppilaaksi.


paivi@melamies.fi
040-5125508

www.villapanagos.com
Ann-Sofi Sydholm 

Leena Raussi 
leena-raussi@hotmail.com



Kommentit

  1. Aivan mahtavaa varmaan oli. Olisi ollut kiva olla mukana. Ehkä jonakin päivänä eläkeläisenä? Kävin kurssilla eron jälkeen 2014 tai 2015 ruotsinkielisessä kansalaisopistossa. Oli antoisa kurssi, mutta siihen se jäi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta tekstistä, joka varmaan kertoo vähän meidän kaikkien osallistujien tunnelmista!
    Kurssi oli tehokas ja opetus oli antoisaa. Mukava isäntäväki, maistuva ruoka, hyvä tunnelma ja kiva huonekaveri kruunasivat kaiken!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Almintalon kesä 2025 Loviisassa - yhdeksän taiteilijan yhteisnäyttely

Tämä Klaus Kopun teos kuvaa hyvin Almintalon kesänäyttelyä - paljon erilaisuutta ja kattava kokonaisuus! Jokaisen taiteilijan teokset ovat saaneet arvoisensa ympäristön, tilan ja paikan. Klaus Kopu, joka asuu Loimaalla, on laajasti esillä veistoksineen talon yläkerrassa. Klaus on ammattitaiteilija, kuten muutkin näyttelyn taiteilijat. Taiteilija kertoo, että hänen teoksensa edustavat elämän ja ajattelun sukulaisuutta. Maalauksissa ei ole tarinaa  eikä draaman kaarta ja ne kuvaavat vain itseään. Jutta Himonas on siuntiolainen savenvalaja, jonka teokset edustavat vankkaa kädentaidollista osaamista.  Jokainen teos sopii sekä kotiin että julkisiin tiloihin ja modernissa olomuodossaan ne heijastavat ajattomuutta. Santeri Tuori on opiskellut sekä valokuvausta että oikeustiedettä. Hänen teoksensa ovat omintakeisia ja rajoja rikkovia. Kaikki teokset ovat itsenäisiä teoksia, mutta taiteilijan profiili kuvastuu niistä erinomaisesti.  Oululaislähtöinen Mikko-Pekka Hyvärinen on taust...

Riitta Nelimarkka ja ryijyn nykykieli

  "Happiness allowed" on villareliefi, josta tunnistaa taiteilijan välittömästi. Ensimmäiset tekstiiliteokset hän suunnitteli jo liki 40 vuotta sitten. Silloin materiaalina oli pellava. Mutta ensimmäisen ryijynsä Riitta teki jo kansakoulussa ja lopputuloksena syntyi sommittelultaan abstrakti ryijytyyny. Nelimarkan äiti oli tekstiili-insinööri DJ ja kodin perintönä hän sai tuntemuksen tekstiileihin. Jos Riitta olisi itse ryijy, hän olisi omasta mielestään ehkä Ameeba. Historiallisen ryijykäsityksen maailmassa ryijy on yleensä suorakaide, mutta juuri teosten kehysmuotojen muuntelu onkin omaleimaista Riitan ryijyjen identiteetille. Aiheet on ammennettu usein arjen maailmasta, kuten tässä oleva ryijy: " It´s Pyjama Time´. Nelimarkka määrittelee omat ryijynsä villalla sivellyiksi maalauksiksi, jotka saattavat olla varsin villejäkin. Hän tekee nykykuvataidetta näin myös villareliefin muodossa. Jokainen teos on uniikki. Jokainen teos on kestävä, kotimainen ja luonnonkuitua. Vil...

Ann-Britt Felin-Aalto ja käsityön iloinen tekeminen

  Kun viisi vuotta sitten Teneriffalla kirpputorilla Ann-Britt ihastui rikkinäisten ja hylättyjen korujen mahdollisuuteen, käynnisti tuo hetki hänessä jotain uutta. Perinteiset käsityöt eivät kuulu  lempiharrastuksiinsa - vaatteiden tuunaus kyllä. Alkoi mielenkiintoinen prosessi ja matka uuteen seikkailuun, joka on tuonut mukanaan paitsi iloa myös uutta osaamista ja halun kehittyä edelleen.  Joka kodista löytyy rikkoontuneita tai käytöstä poistettuja koruja, jotka haluaisi säilyttää. Kun niistä tehdään taulu, siirtyy siihen samalla myös tärkeitä muistoja ja ne saavat uuden mahdollisuuden. Mutta mitä tarvitaan ja kuinka tälläisen teoksen prosessi etenee? Aluksi tarvitaan idea, tai sitten ei. Voi aloittaa siitä mitä on - kehyksestä tai koruista. Joskus joku rakas kehyskin tarvitsee uuden elämän. Sopiva taustakangas on haasteellista löytää, mutta ajan kanssa oppii tietämään, millainen materiaali sopii. Nahkaakin voi mainiosti käyttää. Joustava kangas ei käy. Kehyksissä voi o...