Pirjo Ristolan maalauksissa voi aina löytää kultaisen leikkauksen - arkkitehdin silmä on kouliintunut ymmärtämään myös kokonaisuuden.

Turun Vähätori (akvarelli) löytyi Naantalista Taidehuoneen yhteisnäyttelystä huhtikuussa. Kun maalausta tarkastelee huolella, huomaa yksityiskohtia, joiden tekninen toteuttaminen ei ole ihan helppoa. Myös tunnelma on saatu esiin. Viimeiset pari vuotta Ristola on tehnyt pääasiassa akvarelleja ja se tekniikka on mielestään hänelle kaikkein vaikein.

Pirjo Ristola on aloittanut maalaamisen jo nuorena. Tämä asetelma on tehty 17 -vuotiaana. Toinen taiteellinen aikakausi alkoi työuran loppupuolella. Mutta arkkitehti on aina pitänyt kynää kädessään.

Tämän akryylityön on Anna-tytär tilannut äidiltään. Anna Lahokosken upeaa keramiikkaa on myös esillä Naantalin taidehuoneella - ehdottoman varma ote esillä olevissa teoksissa!

Tämä akvarelli on mielenkiintoinen. Kirkko on kutsuva ja jos kuvittelee itsensä kulkemaan sitä kohti, voi tuntea ilman lämpötilan. Tämä on muuten mielikuvituspaikka - taiteilijan omaa arkkitehtuuria!

Nuori mies tilasi tämän työn, jossa edesmennyt äiti on tähtenä taivaalla matkansa päässä.

Myös tähän teokseen voisi hypätä sisään. Akvarelli on myyty Ranskassa huutokaupassa Vietnamilaisten tulvauhrien hyväksi. Pirjo on aktiivinen myös kansainvälisissä näyttelyissä.

Tutustuin Pirjoon syyskuussa 2023 Leena Raussin maalauskurssilla Rodoksella. Olimme huonekavereita. Oli hienoa saada seurata vierestä ammattilaisen maalausprosessia, joka itsellä on alkumetreillä. Tämä kukka syntyi harjoitustyönä, yksi monista opettajallekin mieluisista töistä sen viikon aikana.

Taiteilija työssään Rodoksella syyskuussa 2023.

Näyttely Naantailin Taidehuoneella 16.4-28.4.2024

Pirjo Ristola

www.facebook.com/pirjoristolaART

haastattelu: Päivi Melamies

paivi@melamies.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROY HARKIMON VALOKUVANÄYTTELY TULLISILLALLA 17.6.-30.8.2023

Valokuva kertoo hetken tarinaa ja ilmentää kuvaajan näkökulmaa. Aika ja paikka on nähtävissä tai arvattavissa kuvasta, mutta entä tunnelma? Voiko sitä muokata jälkikäteen? Kyllä voi. Minulle on kahdenlaisia kuvia: luomukuvia ja käsiteltyjä. Harkimon kuvista n. 40% on ns. lomukuvia. Tähän näyttelyyn Roy Harkimo valitsi usean tuhannen kuvan varastosta luontoaiheisia kuvia. Monasti samasta kohteesta on useita kuvia, joten sen parhaan tai oikean kuvan valitseminen on aikaa vievää. Roy sanoo, että tärkein ominaisuus kuvaajalla on komposition ymmärtäminen, joka tarkoittaa kuvateoksen kokonaisuuden ja sen muodostamisen osaamista. Mutta onko tämä kuva käsitelty? Ihan kuin usvaa olisi kasvuston päällä. Värit ovat erityiset. Arvatenkin on kysymyksessä syksy. Kuva on myös mielenkiintoinen. Siitä löytyy monia ulottuvuuksia ja yksityiskohtia. Vesikuja Loviisassa päättyy kaivoon, johon vesi tulee lähteestä. Meri on takana talvisaikaan jään peitossa, mutta kesällä ympäristö aukeaa yhtenä Loviisan tä

Leena Raussin oppilaana Villa Panagossa - maalausta ja prosesseja

En ollut aikaisemmin koskaan maalannut kuvateoksia, mutta kuvaamataitoa on tullut opetettua parikymmentä vuotta luokanopettajana ja käsityönopettajana. Ajattelin kuitenkin, että maalaamisen prosessin voi aina kokea. Ilmoittauduin loppuunmyydylle kurssille jo muutama kuukausi aikaisemmin - varapaikalle. Kurssi pidettiin ja niin on myös ensi vuonna, Villa Panagossa Falirakissa Rodoksella. Lämmintä oli rapiat 30 astetta päivisin, mutta ilmastoiduissa huoneissa oli hyvä nukkua. Ann-Sofi ja miehensä Kosta pitivät 15 hengen ryhmästä erinomaista huolta ja sanonta olikin: "Kyllä kaikki järjestyy" ja niin oli. Saimme nauttia Ann-Sofin mielettömän ihanasta kreikkalaisesta ruuasta päivittäin ja Kostan tarjoilusta sekä retkestä historialliseen vanhaan kaupunkiin. Opetus oli mielenkiintoista. Leena näytti kuinka helppoa maalaaminen on. Sitä tuli rohkeaksi ja uskalsi aloittaa, koska kerran noin helppoa... Taustasta aloitetaan ja pari huiskausta, niin siinä se on. Minäkin kaivoin Emmil

Art Gallery Loviisa 1.6-30.6.23 poimintoja näyttelystä Kukkien Valtakunta

Ajatus kukasta kesän teemanäyttelyiden käynnistäjänä Art Gallery Loviisassa epäilytti. Pateettinen kuva kukasta on piirtynyt monen mieleen. Mutta kun 27 taiteilijaa päätti osallistua näyttelyyn, ajatus kukkien vangitsemisesta kankaalle sai aikaan ihan uutta ajattelua niiden maalaamisesta ja kuvaamisesta. Teija Koseniuksen lemmikit ovat lämmittäneet jokaista vierasta. Jos löydän lemmikkejä luonnossa, haluan aina poimia ison kimpun. Nämä Teijan kukat kertovat mielestäni jotain juuri ominaista lemmikeistä: täydellisiä ja ylikukkineita on kimpussa aina yhtä aikaa. Tässä kukkataulussa on monta kertomusta. Mikael Syrjälän ainutlaatuinen teos pyytää katsomaan läheltä yksityiskohtien löytymiseksi, mutta kauempaa katsottuna teos saa uudenlaisen ilmeen. Sensitive ei ole kukkataulujen prototyyppi, mutta edustaa Juha Tikanojan linjaa ja tyyliä. Uudenlainen ja omaperäinen tapa ratkaista kukkasen olemus on tässä parhaimmillaan. Teoksen voi sijoittaa mihin vain, mutta minä haluaisin sen makuuhuonee

Taidelaatikko

Hae tästä blogista