Taidelaatikko

Kuvataiteilija Tuula Ropponen kuvaa ihmisen vartaloa bodypaintingin lähtökohdista. Puolen vuoden yksin maalaamisen jälkeen hänestä on ihanaa ja jännittävää tuoda teoksensa yleisön nähtäväksi. Ropponen on kotoisin Nurmijärveltä ja työskentelee myös kampaajana yrityksessä Head Art. Monipuolinen ihmisvartalon ymmärrys antaa odottaa omaperäistä tulkintaa maalaustaiteessa. Bodypainting- mestaruuksia hänellä on useita ja myös koulutusta alalta, viimeisimpänä taidekoulu Alfa Art. Tuula Ropposen mielestä juuri nyt kohtaamiset ovat tärkeitä. Kun hän miettii, että mistä intohimo maalaamiseensa syntyy, nousee täydellinen läsnäolon tila päällimmäiseksi. Tuo olotila kuljettaa häntä kohti flowta, jolloin aika katoaa. Kun maalaus on valmis, se kertoo jotain enemmän ja on aina uniikki. Ihminen on alusta asti ehtymätön inspiraation lähde. Tuula Ropponen sanoo, että mikään ei paremmin voisi toimia tulkitsijana kasvutarinoissaan kuin ihminen. Tämä aihealue vie hänet aina pintaa syvemmälle. Olipa kyseessä

Helsinkiläinen Jennifer Backlund on kuvataiteen ja suunnittelun moniosaaja. Hän maalaa abstrakteja, orgaanisia ja valuvia luontoaiheita sekä ihmisiä ja eläimiä. Teosten kantavina teemoina esiintyvät universumin rakenne, luonto ja ihmisen yhteys siihen.  Jennifer Backlund kehittää kokeellista valutaidetta päämateriaaleinaan akryylivärit, sprayvärit, taidehartsi,  glitteri ja lehtikulta. Hänen orgaaninen tyylinsä seikkailee abstraktin ja realismin rajamailla luoden unenomaisia ja meditatiivisia sielunmaisemia - veden liike, luonnon valuvat muodot ja kosmoksen kuiskaus.... Eläinten muotokuvat ovat tuoneet uuden aluevaltauksen Backlundin maalausten genreen. Valutaidetekniikka ja kuvan tekeminen yhdistyvät hyvällä tavalla. Paitsi tauluja, Jennifer maalaa myös sisä- ja ulkotilan muraaleja ja toteuttaa ajoittain myös kuvituksia. Hän on jäsen Helsingissä toimivassa Mimmit peinttaa -taidekollektiivissa.  Neljänä päivänä viikossa Jennifer  työskentelee kenkäsuunnittelijana suomalaisessa urheiluk

Tieteilijä ja taiteilija Tarja Trygg on ollut 20 vuotta koukussa solarigrafiaan.  Vastikään avattu näyttely tekee näkymättömän näkyväksi uudella tavalla. Tarja Trygg on peruskoulutukseltaan kuvataideopettaja, pääaineena valokuvaus. Mutta tämä kaikki, solarigrafian kehittäminen ja tutkiminen, alkoi 20 vuotta sitten Puolassa Poznanin Taideakatemian kansainvälisessä työpajassa. Havaintojensa jälkeen Trygg halusi tehdä näkyväksi sen mitä emme näe: pyöritään tässä, muttei nähdä tätä - maa pyörii. Pitkän valotuksen käyttäminen yhdessä kuvassa on aina yllättävää ja tuottaa usein odottamattomia tuloksia. Kuvaan voi vaikuttaa kameralla, reiän koolla, paikan valinnalla ja valotusajalla. Lopun hoitaa luonto. Kuvan syntyminen on aina suuri ihme. Mitä oikeastaan tapahtuu? Kun Trygg kehittää taltioinnin puolen vuoden valotusajan jälkeen - maan pyöriminen näkyy kuvassa valojuovina. Teoksessa "Silmä" luonto on tehnyt uniikin taideteoksen. Mutta aina ei voi onnistua... Solarigrafi-kuvissa ei

Riihimäkeläinen Teija Kosenius on peruskoulutukseltaan luokanopettaja, mutta taide on työllistänyt hänet viime vuosina kokopäiväisesti. Hänellä on jatkuva itsensä kehittämisen tarve ja päämäärään hän pyrkii maalaamalla päivittäin.                                                                                                                                 Koseniuksen taulujen aiheina toistuvat lapset, vanhat talot sekä eläimet. Niissä kaikissa on jonkinlaista haavoittuvuutta. Hän käyttää teoksissaan sekatekniikkaa, jolloin hän työskentelee akryyliväreillä, akryylimusteella, pastelliväreillä, gessolla ja hiilellä. Vanhoissa taloissa kiinnostavaa on niiden historia ja tunnelma. Jokainen aikakausi jättää omat jälkensä, mutta historian läsnäolon voi silti aistia. Historiallisilla kaduilla kulkiessaan Kosenius usein miettii heitä, jotka aikanaan myös samoissa paikoissa kulkivat. Lapset muistuttavat siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Omat lapset toimivat usein malleina. Lapsiteosten

 Ann-Britt Felin-Aalto ihmettelee, että mitä on tapahtunut?  Käsityöt eivät ole koskaan olleet hänen juttu, mutta innostus käsillä tekemiseen on syntynyt vintage-koruteosten myötä. Oikeastaan parin vuoden prossien jälkeen tähän työskentelyyn on syntynyt lievää riippuvuutakin. Kirpputoreilta ja ystävien lipastojen laatikoista on löytynyt rikkinäisiä ja käytöstä poistettuja koruja, pinssejä, nappeja ja metalikoristeita. Usein kaunis koruyksilö määrittää teoksen hengen. Kehys ja taustakangas luovat puitteet, mutta mahdollisuuksia harmonisen sommittelun aikaansaamiseksi on useita. Kokeilemalla ja tekemällä päätöksiä visio muotoutuu valmiiksi teokseksi. Ann-Britt Felin-Aalto hakee teoksissaan tunnelmaa, fiilistä. Kontrastien synnyttäminen on myös mielenkiintoista, usein yllätyksellistäkin. Symmetriaa vai epäsymmetriaa - lopullista vai purettavaa, sama kysymys jokaisen teoksen kohdalla. Tämän teos oli ensimmäinen, jonka Felin-Aalto toteutti, mutta monien omien arviointien jälkeen hän purki s